WSOY:n kirjallisuussäätiö jakoi tunnustuspalkintonsa perinteisillä kirjailijaillallisilla keskiviikkona 4. marraskuuta, poikkeuksellisesti noin kuukautta myöhemmin kuin yleensä. Juhlallisuudet pääsivät tänä vuonna kuitenkin palaamaan remontin vuoksi suljettuna olleeseen Kämpin Peilisaliin – jonka henkilökunnalle säätiö välittää jälleen lämpimät kiitokset.
Vuoden 2026 tunnustuspalkinnot myönnettiin kirjailija, emerituspiispa Eero Huoviselle, kirjailija Markku Pääskyselle, kuvittaja, graafikko Anni Pöyhtärille, kirjailija Satu Rämölle ja kirjailija, kirjoittamisen opettaja Taija Tuomiselle. Säätiö on jakanut tunnustuspalkintoja kirjailijoille, kuvittajille, kääntäjille ja muille kirjallisuuden ammattilaisille jo 50-luvulta alkaen.
Tunnustuspalkintojen jaon lisäksi illallisilla nähtiin Mirjam Heikkisen ja Jussi Lehtosen Eeva Kilven teksteistä koottu kaunis runoesitys Saisinpa kasvin mielenrauhan.
Alla vielä kertauksena tunnustuspalkintojen perustelut.
Eero Huovinen on kirjoittanut WSOY:lle 15 teosta, jotka käsittelevät ihmisenä olemisen keskeisiä kysymyksiä. Hänen kirjansa ponnistavat kristilliseltä arvopohjalta, mutta ovat hyvin siedettyjä myös agnostikkojen ja kenties jopa ateistien parissa.
Vuonna 1997 ilmestyneen Sydämen puhetta -teoksen esipuheessa Huovinen kertoo kirjoittaneensa ensin yliopistossa pari vuosikymmentä ”pään puhetta”, mutta sitten pappina ja piispana puhunut sydämestä sydämelle. Huovinen jatkaa, että ”pään ja sydämen puheet eivät saisi sulkea toisiaan pois” vaan niiden pitäisi kulkea käsi kädessä.
Tätä ohjelmaa Huovinen on toteuttanut kirjallisella urallaan.
Näinä individualismin, materialismin, levottomuuden ja pessimismin aikoina Eero Huovisen punnitut, niin sydäntä kuin päätä puhuttelevat pohdinnat ihmisenä olemisen peruskysymyksistä ovat ajankohtaisempia ja tervetulleempia kuin koskaan.
Markku Pääskynen on pitkän kirjailijanuransa aikana luonut omaäänisen ja omaleimaisen tuotannon. Hänen teoksissaan myytit ja historia kietoutuvat ajankohtaisiin ilmiöihin ja kulttuurin syviin virtauksiin.
Jos proosan tärkeimpiä tehtäviä on tutkia ihmiselon arvoitusta, Pääskynen tekee sen psykologisesti moniulotteisesti ja esteettisesti kunnianhimoisesti.
Pääskysen proosa ei kuvaa vain sitä, millaisena todellisuus meille näyttäytyy, vaan tutkii myös kielen mahdollisuuksia tavoittaa todellisuudesta arkista ajattelua laajentavia tasoja. Pääskysen teokset todistavat, että prosaistin ei tarvitse tyytyä vakiintuneisiin kerronnan tapoihin, vaan hän voi kirjallisella mielikuvituksellaan löytää uudenlaisia tyylejä ja muotoja.
Kuvittaja, graafikko Anni Pöyhtärin luontokuvat sykähdyttävät tarkkuudessaan ja kauneudessaan.
Hänen WSOY:lle kuvittamansa teokset, kuten muumien luontokirjat ja Elonkirjo-tietokirja, osoittavat poikkeuksellista kykyä yhdistää tieteellinen asiantuntemus, pedagoginen selkeys ja omaleimainen taiteellinen näkemys. Ne ovat mitä parhainta luettavaa aikuisten ja lasten yhteisiin lukuhetkiin.
Pöyhtärin kuvitukset ilmentävät taitoa nähdä kauneutta myös siellä, missä se usein jää huomaamatta: mustapallosiiran kiiltävässä kuoressa tai pihakaalikirsikkään siron keveässä muodossa. Ne näyttävät meille luontomme runsauden ja rikkauden ja samalla syventävät ymmärrystä siitä, kuinka tärkeää on, että suojelemme sitä.
Kotimainen kirjallisuus tarvitsee vetovoimaisia tekijöitä, jotka avaavat lukemisen maailman myös niille, jotka eivät vielä ole sinne löytäneet. Satu Rämö on juuri tällainen suunnannäyttäjä.
Rämön poikkeuksellisen monipuolinen urapolku on kulkenut menestyneestä tietokirjailijasta kansainväliseksi kirjalliseksi ilmiöksi. Islantiin sijoittuvilla Hildur-dekkareillaan hän on valloittanut laajan lukijakunnan ja tuonut yhä uusia yleisöjä kirjallisuuden äärelle.
Rämö arvostaa lukijoitaan ja osoittaa sen vierailemalla väsymättä muun muassa kirjastoissa pienilläkin paikkakunnilla. Hänen työnsä merkitys ulottuu hänen omia teoksiaan laajemmalle: hän tuo sosiaalisessa mediassa esiin myös muita kirjailijoita ja kirjoja, mentoroi uransa alussa olevia kirjailijoita ja puolustaa lukemisen iloa ja arvoa.
Aktiivisuudellaan, ahkeruudellaan ja innostavalla esimerkillään Satu Rämö on vahvistanut koko kirjallista kulttuuriamme.
Kirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja Taija Tuomisen nimi nousee usein esiin, kun esikoisteoksensa julkaisseet kirjailijat kertovat tukijoistaan ja opettajistaan.
Tuominen palkitaan erityisesti ansioistaan pitkän linjan kirjoittajakouluttajana. Hän on jo usealla vuosikymmenellä luotsannut kirjoittajia eteenpäin ihmisen kohtaavalla ja tarkkanäköisellä otteellaan. Hänen kokemuksensa, näkemyksensä ja materiaalinsa ovat vertaansa vailla ja työkenttänä koko Suomi.
Kirjoittajaohjaajan työ ei näy parrasvaloissa, mutta rakentaa ja rikastaa kirjallista kenttää ruohonjuuresta lähtien.