WSOY:n kirjallisuussäätiö juhlisti kirjailijoita ja kirjallisuutta perinteisesti Werner Söderströmin syntymäpäivänä, lokakuun ensimmäisenä. Kämpin Peilisalin remontin vuoksi illalliset järjestettiin tänä vuonna Rake-salissa. Kiitokset kuuluvat myös Rake-salin ja hotelli Klaus K:n loistavalle henkilökunnalle.
Säätiö on jakanut tunnustuspalkintoja kirjailijoille, kuvittajille, kääntäjille ja muille kirjallisuuden ammattilaisille jo 50-luvulta alkaen. Vuoden 2025 palkituissa näkyy kirjallisuuden monimuotoisuus: heidän repertuaariinsa kuuluu niin proosaa, runoutta, lasten- ja nuortenkirjallisuutta, tietokirjallisuutta, suomennoksia, kirjallisuuskritiikkiä kuin omaelämäkerrallisiakin teoksia.
Illallisilla kuultiin myös puheita. Tunnustuspalkittujen puolesta puhui kirjailija Dess Terentjeva, ja säätiön hallituksesta puolestaan kirjailija Johanna Venho.
Terentjevan puheen pääset lukemaan kokonaan tästä ja Venhon puhe löytyy täältä.
Dess Terentjeva aloitti puheensa vertaamalla kirjallista kohtaamista kättelyyn:
”Unkarilainen kirjailija Frigyes Karinthy kehitteli melkein sata vuotta sitten kuuden erottavan askeleen teorian, joka tunnetaan nykyään paremmin kuuden kättelyn sääntönä. Ideana on, että itselleen tuntemattomaan ihmiseen voi saada kontaktin lopun perin vain muutaman tuttavan tuttavan avulla.
Teoria ei liene kovin tieteellinen, mutta pidän sen hengestä. Olen kätellyt tänään upeita kirjallisuusalan henkilöitä sekä fyysisesti että kuuden kättelyn säännön hengessä.
Kirjat ovat oma tapansa kätellä. Joskus puristus on löysä, joskus se rusentaa sormet, joskus se palauttaa maan pinnalle, joskus se on lohdutus.
Kristiina Wallinin teosten otteessa tuntuvat niin kengitetyn eläimen jäljet kuin ilmaan uurtuvat asiat.
Katja Seudun teosten otteessa taas aikaa mitataan kuusilla, ja päästään kesannoimaan ja säkenöimään.
Sanna Nyqvistin teosten otteessa saamme tietää esimerkiksi väärennöksistä ja vallasta, ja pääsemme myös mereen, tuohon ihmisen alkukotiin.
Katriina Huttusen teosten kättely on kulttuurien välistä. Ilman kääntämisen taikaa emme pärjäisi tässä maailmassa.
Parhaimmillaan kirja jättää lähtemättömät jäljet.”
Terentjeva muistutti myös yhteisöllisyydestä ja yhteisön välttämättömyydestä.
”Sanotaan, että kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Miten tämä olisi mahdollista, kun kirjoja tehdään yhdessä, kun lukija kohtaa kirjailijan, kun yhden ihmisen sanat koskettavat toista?
—
Aina yhteiselo ei ole ihanaa, vaan joskus toinen ihminen ottaa päähän. Naapuri imuroi liian aikaisin, lapsen opettaja ei näe juuri minun lapseni taitoja, ystävä on tapaamisesta taas kerran myöhässä.
Johanna Venho puhui muun muassa kirjallisuuden merkityksestä:
”Kirjallisuus herättää muistamaan, miten asioista kannattaa puhua. Se on vastavoima turtumukselle ja sumutukselle. Lukija voi havahtua vaikka siihen, että sodanvastaisen puheen ei tarvitse olla puhetta puolustusmenojen kasvattamisesta. Voidaan puhua elämän oleellisista asioista, rauhasta ja sen vahvistamisesta, ihmisiksi olemisesta, kaikesta siitä mitä haluamme puolustaa. Myös pienestä, arkisesta, liikuttavasta.
Kirjallisuus avaa näkökulmia toisin elävien ja jopa toislajisten kokemukseen, se avaa tilan, jossa voimme ymmärtää erilaisuutta, puhua asioista peittelemättä ja silottelematta ja kokea myötätuntoa. Parhaimmillaan se vapauttaa, tervehdyttää ja auttaa meitä olemaan inhimillisiä.
Lukijat ovat kirjava ja moninainen joukko, ja tarvitaan myös monenlaisia kirjaeliöitä pitämään systeemi elävänä. Tarvitaan omakustannerunokokoelmia ja bestsellereitä, tiiliskiviromaaneja ja runokirjoja, satuja ja novelleja, lukuromaaneja ja ensikirjoja.
Niistä syntyy moniäänisyys: aukeaa tila ymmärtää muita, ja samalla omaa itseä muiden joukossa. Kirjojen maailmat asettuvat rinnakkain ja kommentoivat, heijastavat ja valaisevat toinen toistaan, keskustelevat keskenään, vetävät toisiaan puoleensa.”
”Kun olen seurannut – välillä voimattoman raivon vallassa – miten julkisuuteen syydetyt sanat repivät, jakavat, eristävät ja nostavat vihaa, olen ajatellut Dietrich Bonhoefferin säkeitä: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman”.
Jos me kirjailijat ja kirjallisuuden alan toimijat emme puolusta sivistystä ja ajattelua, kukaan ei tee sitä puolestamme. Meillä ei ole varaa olla hiljaa.
Ei siis suostuta sivuuttamiseen. Tehdään kirjallisuutta ja luetaan sitä. Raivataan sille tilaa, vahvistetaan sen ääntä.”
Säätiö kiittää Dess Terentjevaa ja Johanna Venhoa kauniista ja inspiroivista puheista ja onnittelee vielä kerran kaikkia tunnustuspalkittuja!