Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi: vielä yksi kirjallisuutta käsittelevä puhe säätiön kirjailijaillallisilta 1.10.2025.
Tunnustuspalkittu, kirjailija Dess Terentjevan ja säätiön hallituksen jäsen, kirjailija Johanna Venhon ajatuksia herättävien puheiden lisäksi illallisilla kuultiin avajaispuhe säätiön puheenjohtajalta, Sakari Katajamäeltä. Katajamäki on kuluvaan päivään sopivasti myös Aleksis Kivi-tutkija, mutta kirjailijaillallisten puheessaan hän ei käsitellyt Seitsemää veljestä – vaan Muumipeikkoa ja pyrstötähteä.
Puheen voit lukea kokonaisuudessaan alta:
”Kokoonnumme poikkeuksellisesti uudessa paikassa mutta sitäkin hienompien juhlavuosien merkeissä. Huomenna tulee kuluneeksi 165 vuotta Werner Söderströmin syntymästä. Kirjailijaillallisten juhlatraditio on jatkunut pyöreät 80 vuotta.
Kalaasien tarkoituksena on kutsua kirjailijoita ja muita alan ammattilaisia hyvän ruoan ääreen sekä iloita yhdessä vuoden kirjasadosta. Olemme juhlineet Werneriä Kämpin perinteisessä Peilisalissa niin villisti, että se on mennyt remonttiin. Myös Erottajan Rake-Sali tarjoaa upeat puitteet yhdessäoloon. Täällä on tapahtunut paljon. Näyttelijä Sakari Jurkan teatteri, Arena Jurkka, toimi näiden seinien suojassa 1950-luvun lopulla, jolloin kulttuurielämämme kukoisti monella saralla.
Elegantilla 50-luvulla WSOY teki erään tärkeän avauksen, johon epäsuorasti viittasimme kutsukirjeen muotokuvalla Tove Janssonista. Tuolloin Bulevardilta alkoi kipittää lempeän näköisiä peikkohahmoja suomenkielisten lukijoiden iloksi. Olympia-vuoden humussa ilmestyi ensin Hannes Korpi-Anttilan suomentama kuvakirja Kuinkas sitten kävikään (1952), johon leikatut reiät viehättävät edelleen uusia nuoria lukijoita.
Tänä iltana voimme kohottaa maljan ensimmäiselle suomenkieliselle muumiproosakirjalle Muumipeikko ja pyrstötähti (1955) Laila Järvisen suomennoksen täyttäessä 70 vuotta. Maailman ajankohtaisten ongelmien ja vielä suurempien uhkien puristuksessa Muumipeikko ja pyrstötähti antaa aikuis- ja lapsilukijalle turvallisen ympäristön käsitellä synkkiä, pelottavia ja vaarallisia teemoja, joista puhuminen voisi muuten olla vaikeaa.
Hyvä kirjallisuus keskustelee lukijansa kanssa, vaikka maailma kirjan ympärillä kehittyisi radikaalisti vuosikymmenten vaihtuessa. Nykypäivän lukijalle Muumipeikko ja pyrstötähti on kuin luotu aikamme muotiteeman, resilienssin, käsittelyyn. Vaarallisen retken pienet sankarit, Muumipeikko ja Nipsu, kohtaavat jatkuvasti vaaroja ja uhkia, joihin he kuitenkin sopeutuvat. Turvallinen villahousupaketti jää krokotiilien kitaan ja kahvipannu katoaa maan uumeniin, mutta sankarukset jatkavat sinnikkäästi matkaansa. Kuudennessa luvussa, kun kirjan seikkailu on edennyt tuskin puoliväliin, Nipsu laskee heidän tielleen tulleita vaaran paikkoja: ”Krokotiilit, jättiläissisilisko, vesiputous, maanalainen tunneli, kondori … viisi kauheata elämystä! Ja niin pienellä eläimellä kuin minä!”
Laila Järvisen suomentama Muumipeikko ja pyrstötähti aloitti varsinaisen muumikirjojen kotimaanvalloituksen, joka jatkuu edelleen ja vaikuttaa elämäämme. Resilienssin harjoittelu ja vaikeiden asioiden käsittely ovat vain pieni osa niistä kaikista hyvistä asioista, joita Janssonin kirjat ja niiden käännökset eri kielille saavat aikaan.
En voi olla mainitsematta vielä yhtä Muumi-suomennosten välillistä sankaritekoa: Muumit ovat olleet tärkeitä myös karjalan kielen elvyttämistoimissa. Muumikirjoja on käännetty suomennosten pohjalta uudelleen karjalaksi, jotta tällä uhatulla vähemmistökielellä voisi lukea kirjallisuutta eri ikävaiheissa. Mikä uroteko pieniltä muumeilta! Kuvittelen, millaiselta muumipeikkojen taistelu vähemmistökielen puolustamiseksi kuulostaisi Väinö Linnan käsissä: ”Kuule vänskä! Miss sie tarviit oikei hyvvää peikkoo? Täss siul on sellane”
* * *
Tänään vietetään myös kansainvälistä säätiöpäivää eri puolilla Eurooppaa. Parhaimmillaan säätiövaikuttaminen tähtää kulttuurin ja tieteen perustan tukemiseen, millä on vaikutusta vuosikymmeniksi eteenpäin.
Kuluvan vuoden aikana WSOY:n kirjallisuussäätiö on monin tavoin kantanut kortensa kekoon omalla alallaan suomalaisen kirjallisuuden tukemiseksi. Saimme alkuvuoden haussa ennätykselliset 1853 hakemusta, joista myönsimme 250 apurahaa.
Säätiön taidekokoelmalle, jonka ytimessä ovat Yrjö A. Jäntin keräämät ja teettämät kirjailijamuotokuvat, luotiin uusi käyttöliittymän verkossa. Kokoelma teoksia lainataan tasaisesti eri museoihin ja teoksia käydään katsomassa myös kustantamon tiloissa, joihin monet teoksista on deponoitu.
Avasimme niin ikään uuden residenssin Varsovaan, kulttuuriltaan elävään ja historiallisesti monikerroksiseen kaupunkiin. Se ja aiemmin perustettu Edinburghin residenssi on tarkoitettu työskentelyyn kauno- ja tietokirjailijoille, sarjakuvantekijöille ja kuvittajille. Residenssipaikkamme ovat haluttuja, ja ne selvästikin auttavat ihmisiä keskittymään kirjahankkeiden tärkeissä vaiheissa.
Eeva Joenpellon kirjailijakoti Sammatissa ottaa tänä vuonna vastaan uuden asukkaan Markku Pääskysen ja Saila Susiluodon jakson päätyttyä. Nyt Tiina Laitila Kälvemark on saanut Vares-Kantolasta kodin itselleen. Asukkaiden vaihtuessa myös moni ryhmä on päässyt vierailemaan Eeva Joenpellon talossa.
Kuluva vuoteen on kuulunut myös surua. Säätiön ja aiemmin kustantamon pitkäaikainen työntekijä Vuokko Tarpila siirtyi maaliskuussa ajasta ikuisuuteen. Vuoden aikana keskuudestamme poistui myös säätiön pitkäaikainen puheenjohtaja Paavo Hohti. Säätiö muistaa heitä lämmöllä.
Säätiötä on luotsannut varmoin ottein asiamies Annaliina Rintala apunaan viestintäkoordinaattori Janni Perttunen. Myös hallituksemme on sitoutunut lujasti säätiön asioihin.
* * *
Kirjallisen Lintukotomme tai Muumilaaksomme yllä voi nähdä monia uhkia. Alan säätiöiden tehtävänä on rahoittaa määräaikaista työtä, tasoittaa kuoppia ja auttaa kirjantekijöitä tiukoissa käänteissä. Parhaimmillaan yksi pienikin apuraha voi olla yhtä tärkeä kuin seikkailuretkelle pakatut villahousut, jotka suojaavat hetken kolealta säältä tai pelastavat pienen kirjailijan ahnaan krokotiilin pelottavasta kidasta.
Muumipeikon tunnettua lausahdusta mukaillen haluan lopuksi toivottaa antoisaa iltaa kaikille: ”Kiitos ja ylistys kirjallisuudelle ja villahousuille!”