Kirjailija Eeva Joenpelto (1921–2004) rakennutti 1970-luvulla synnyinseudulleen Sammattiin kodikseen talon, Vares-Kantolan, jonka hän testamenttasi WSOY:n kirjallisuussäätiölle nimeään kantavaksi kirjailijakodiksi. Kevään 2025 haussa asukkaaksi valittiin kirjailija Tiina Laitila Kälvemark, joka muutti Vares-Kantolaan lokakuun alussa ja asuu siellä seuraavat kaksi vuotta.
Haastattelimme Laitila Kälvemarkia sähköpostitse marraskuussa 2025 hänen asuttuaan Vares-Kantolassa noin puolitoista kuukautta.
Tiina Laitila Kälvemark oli tunnelbana-asemalla matkalla Tukholman keskustaan, kun hän sai säätiöstä puhelun: hänet oli valittu kirjailijakodin seuraavaksi asukkaaksi.
– Olin yhtä aikaa iloinen, yllättynyt, ja vähän kauhuissani, Laitila Kälvemark kuvailee hetkeä.
– Junamatkalla mietin, että mitä olen oikein mennyt tekemään. Pikkuhiljaa ilo ja innostus voittivat epävarmuuden. Olennaista oli, että perheeni: puolisoni Mathias ja lapseni Eskil ja Helmi, kannustivat minua. Kaikista tuntui hyvältä ajatukselta viettää enemmän aikaa Suomessa.
Ajatus paluusta Suomeen, ainakin joksikin aikaa, oli ollut jo pitkään kirjailijan mielessä. Kaikki tähänastiset teoksensa suomeksi kirjoittava Laitila Kälvemark on kirjoittanut Ruotsissa. Hän kertoo tärkeimpiä syitä palata Suomeen olleen kieli ja kulttuuri, samoin Suomessa asuvat rakkaat ihmiset.
– Minusta on myös mielenkiintoista nähdä, mitä Suomessa asuminen tekee kirjoittamiselleni – olenhan kirjoittanut kaikki tähänastiset teokseni suomeksi, mutta vieraskielisessä ympäristössä, Laitila Kälvemark pohtii.
Pohjois-Pohjanmaan Kärsämäeltä kotoisin oleva kirjailija on asunut niin Pariisissa, Amsterdamissa kuin Uppsalassakin, ja viime vuodet hän on viettänyt Tukholmassa. Laitila Kälvemark kertoo, että ympäristön vaihdos Sammatin maaseudulle on sujunut yllättävän kivuttomasti:
– Sammattiin muutto tuntuu eräänlaiselta kotiinpaluulta: olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Pohjanmaalta, punaisesta puutalosta metsän reunasta. Koirani Elvis on tosin ollut ihmeissään, kun kävelyretkillä ei tule vastaan yhtään ihmistä tai koiraa, vain peuroja ja jäniksiä.
Ensivaikutelma kirjailijakodista on ollut viihtyisä ja kodikas:
– Sauna on aivan ihana! Puutarhassa ja ”vuorella” on hauska tehdä löytöretkiä koiran kanssa. Ensimmäiset pari viikkoa lähinnä kuljeskelin huoneesta toiseen ja nipistelin itseäni, sitten pääsin työn syrjään kiinni.
– Suuresta koostaan huolimatta talo tuntui heti kodikkaalta, Laitila Kälvemark kertoo. Hän toteaa epäilleensä etukäteen, osaisiko käyttää kaikkea talon tilaa ja monia huoneita, mutta kertoo sen tuntuneenkin täysin luontevalta.
– Nyt mietin pikemminkin, miten enää koskaan totun elämään ”tavallisessa” talossa tai asunnossa sen jälkeen, kun kauteni täällä päättyy…
Suuressa talossa myös paikkoja työskentelyyn on monia.
– Kirjoitan päivisin Eevan työhuoneessa/kirjastossa. Korkeat kirjahyllyt antavat työskentelyyn ryhtiä, niiden keskellä istuessani tunnen olevani osa kirjallista maailmaa, ja otan oman työni vakavasti. Iltaisin siirryn usein tupaan, leivinuunin kyljessä olevan pienemmän pöydän ääreen. Vilpolassa minulla on muistivihko ja kynä, samoin yöpöydällä, Laitila Kälvemark kertoo.
Tällä hetkellä kirjailijalla on työn alla ensi syksynä ilmestyvä romaani. Myös sitä seuraava teos on jo suunnitteilla:
– Hieman huvittavaa on se, että teos sijoittuu pääasiassa Tukholman kantakaupunkiin, mutta kirjoitan sitä täällä Sammatin Myllykylässä. Myös sitä seuraava kirja hautuu jo mielessä, ja uskon, että Eevan talo sopii täydellisesti sen maailmaan ja miljööseen.
Tiina Laitila Kälvemark on tähän mennessä kirjoittanut neljä romaania ja novellikokoelman. Esikoisteoksestaan Kadonnut ranta (2013) Laitila Kälvemark sai Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien yhdistyksen jakaman Kaisa Vilhuinen-kirjallisuuspalkinnon, ja hänen teoksensa ovat saaneet myös useita muita palkintoehdokkuuksia.
Eeva Joenpeltoa Laitila Kälvemark kertoo ajattelevansa paljon:
– Lempeydellä, kunnioituksella ja kiitollisuudella, ihaillenkin. Eeva työskenteli kirjailijana yli 50 vuotta, pelkästään se on huikeaa. Ja että hän rakennutti tällaisen talon itselleen! Ajattelen hänen kokemiaan traagisia menetyksiä, ja että hän kaikesta huolimatta katsoi eteenpäin, halusi meille jälkeensä tuleville hyvää, antoi käyttöömme tämän uskomattoman talon. Käyn aina välillä silittämässä Eevan muotokuvaa ja kiittämässä häntä tästä mahdollisuudesta.
Lopuksi: mitä odotat näiltä kahdelta vuodelta kirjailijakodissa?
– Keskittymistä ja rauhoittumista, hyviä, pitkiä työpäiviä. Mutta myös ystävien ja sukulaisten tapaamista, ja kulttuuririentoja – teatteria ja elokuvia, jotka ovat suomeksi!
WSOY:n kirjallisuussäätiö toivoo Laitila Kälvemarkille tätä kaikkea ja toivottaa kirjailijan lämpimästi tervetulleeksi taloon!