Taidesäätiö Merita

Wäinö Aaltonen: aiheena Aleksis Kivi

Wäinö Aaltonen (1894–1966) oli 1900-luvun suosituin, vaikuttavin ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kuvanveistäjä. WSOY:n kirjallisuussäätiön taidekokoelmaan kuuluu yhteensä 26 Wäinö Aaltosen teosta, mm. kirjailija Maila Talvion marmorimuotokuva, suurehko hiilipiirros kirjailija Toivo Pekkasesta, muistomitaleita, kustannusjohtaja Jalmari Jäntin mustasta graniitista veistetty muotokuva ja lukuisia muita kirjailija- ja tiedemiesmuotokuvia. Vain kuvanveistäjä Essi Renvall yltää WSOY:n hankinnoissa lukumääräisesti Aaltosen ohi. 

Yksittäisten kirjailijamuotokuvien rinnalla Aaltosen tuotannosta erottuu kiinnostavaksi kokonaisuudeksi Aleksis Kivi -aiheiden kirjo. Aaltonen aloitti Kivi -aiheiden työstämisen osallistumalla Tampereen patsaskilpailuun jo vuonna 1926. Onni Okkosen mukaan tämä oli sysäys aiheen eri muodoille pitkälle tulevaisuuteen. Kivi-aiheet muodostavat pitkän sarjan Aaltosen tuotannossa, joka alkoi Tampereen patsaskilpailusta ja jatkui erilaisina muunnelmina viisikymmentäluvulle saakka. Art Deco’on viittaavien teoksien sarja alkoi myös 20-luvulla. Niissä näkyy Aaltosen mieltymys erityisesti voimakkaaseen tyylittelyyn, pehmeisiin linjoihin ja veistomateriaalina olleen puun tai kipsin kultaamiseen. 

Kun Werner Söderström Osakeyhtiö vietti 65-vuotisjuhlaansa järjestämällä Kirja – Kulttuurin sydän -näyttelyn Helsingin Taidehallissa joulukuussa vuonna 1943, tilattiin näyttelyn symboliksi Wäinö Aaltoselta luonnollista kokoa suurempi Runoilija-veistos. Näyttelyn jälkeen veistos sijoitettiin kustannusliikkeen tiloihin osoitteessa Bulevardi 12, missä sille oli rakennettu oma veistoshylly kustannustalon 1. kerroksen tiloihin, Hilkka Toivolan freskon viereen. Veistos konservoitiin tammikuussa 2014 ja se on nykyään esillä WSOY:n kirjamyymälässä Korkeavuorenkadulla. 

Runoilija-veistoksessa sulautuvat yhteen Wäinö Aaltosen taiteen kaksi teemaa: Aleksis Kivi -aiheet sekä mytologis-allegoriset aiheet. Runoilijassa on viitteitä tyylittelyyn, mutta se muistuttaa kuitenkin enemmän kuvanveistäjän kubistisempia veistoksia ja maalauksia sekä Kiven realistisempia muotokuvia. Materiaaliksi valittiin kipsi, joka viimeisteltiin kultamaalilla. Yhtiön henkilökunta on aina kutsunut WSOY:n tilaamaa teosta Aleksis Kiveksi. WSOY:n kokoelmaan kuuluu lisäksi pronssinen Kivi-reliefi ja lähes kaksikymmentä siitä tehtyä kipsivalosta sekä Aleksis Kiven pronssipää (1928), joka on realistisin versio näistä teoksista ja ulkomuodoltaan lähempänä Helsingissä Rautatietorille sijoitettua patsasta.


Lähteet:
Lindgren, Liisa: Varpailleen nousseet muusat ja muita piirteitä 1920- ja 1930-luvun Suomen kuvanveistossa. Art Deco ja taiteet. France - Finlande 1905-1935. Amos Andersonin taidemuseo & SKS 2013, 63-87.
Luojus, Susanna & Pennanen, Tapani: Todellisuusmies ja unennäkijä. Alfred Kordelinin säätiö kuvataiteen mesenaattina. SKS 2010, 142-143.
Wäinö Aaltonen 1894-1966. Toim. Heidi Pfäffli. Wäinö Aaltosen museo 1994.

Siirry sivun alkuun

Wäinö Aaltonen: Aleksis Kivi, 1928. Pronssi, kork. 37 cm. B5.

Wäinö Aaltonen: Runoilija, 1943.
Kipsi, kultamaali, kork. 82 cm. B17.