Helmi Kuusen kuvitukset WSOY:lle

WSOY ryhtyi syksyllä 1943 tukemaan taidegraafikoita järjestämällä kuvituskilpailun. Kilpailuehtoihin kuului, että kuvien tuli liittyä johonkin kaunokirjalliseen teokseen. Kilpailussa oli kaksi eri sarjaa, joista molemmat voitti nuori graafikko Tuulikki Pietilä. Useat kilpailussa palkinnoille sijoittuneet teokset päätyivät ilmeisesti kustannusliikkeen taidekokoelmaan, sillä kilpailussa hyvin pärjänneet Reino Harsti, Aarne Aho, Erkki Tanttu, Vilho Askola, Toivo Vuorela ja Erkki Talari ovat erityisesti sotavuosien puupiirroksillaan hyvin edustettuna kokoelmassa.

Helmi Kuusi (1913–2000) osallistui kilpailuun valmistamalla kuivaneulalla kuvasarjan Helvi Hämäläisen Kylä palaa -teokseen. Kuusi työskenteli vuosina 1943–1944 lottana eri puolilla Karjalan Kannasta ja Äänislinnassa, missä Kylä palaa -grafiikkasarja on todennäköisesti toteutettu. Tutkija Heikki Malmeen mukaan Helmi Kuusi ei halunnut kuvittaa sodan realismia, vaikka hän tekikin jatkuvasti luonnoksia ja muistiinpanoja luonnoskirjaansa sodan aikana. Kylä palaa -sarjaan kuulu kahdeksan vedosta, yksi kuvitus jokaista kirjan lukua kohden. Seitsemän niistä on WSOY:n kirjallisuussäätiön kokoelmassa, vain Työläiskirjailijatar-vedos puuttuu. Kuvitettua kirjaa ei koskaan julkaistu. 

Helmi Kuusi opiskeli 1930-luvulla sekä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä että Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Hän oli kiinnostunut eurooppalaisesta grafiikasta ja käytti grafiikan eri lajeja monipuolisesti työskentelyssään. Muutama vuosi sodan jälkeen WSOY järjesti Porvoossa graafikko Aukusti Tuhkan johdolla litografia-kurssi, jolle Kuusi osallistui ainoana naisgraafikkona. Yrjö A. Jäntti kutsui tätä graafikoiden joukkoa ”Porvoon akatemiaksi”. Jäntti oli luultavasti tutustunut Kuusen tuotantoon jo vuotta aiemmin, kun taiteilija piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Bäcksbackan Taidesalongissa vuonna 1946. Myöhemmin Kuusi lukeutui Jäntin oman taidekokoelman suosikkitekijöihin grafiikan alalla.

WSOY lunasti Helmi Kuuselta pian vielä toisenkin kuvituksen, yhteensä kymmenen kuva-aihetta WSOY:n kirjallisuussäätiön silloisen asiamiehen Martti Haavion eli P. Mustapään Koiruoho, ruusunkukka -teokseen (1947). Siinä Kuusi on myös tavoilleen poikkeuksellisesti käyttänyt samaa aihetta kahdessa eri muodossa: hän on toteuttanut kirjan kansikuvan todennäköisesti ensin maalauksena ja sama aihe löytyy myös kuivaneulatekniikalla toteutettuna Yön hämyssä viileässä…runon yhteydessä.

Kuusen työskentelytapaan kuului aiheen työstäminen ja kehittäminen luonnospiirrosten kautta. Hän vedosti laattoja ja korjaili niitä useaan otteeseen, kunnes lopputulos vastasi hänen näkemyksiään ja toiveitaan. Tutkija Erkki Anttosen mukaan Kuusen työskentelytapa muistuttaa Rembrandtin työskentelyä, samoin hänen runsaat hennot viivansa ja kykynsä käyttää valohämyä. Valonkäyttö on usein ensimmäinen asia, johon katsojan huomio Kuusen tuotannossa kiinnittyy. Jo 1930-luvulla Kuusi keskittyi henkilökuviin, mutta 1940-luvulla maisemakin oli vahvasti esillä. Maalarina aloittanut Kuusi osoitti, että maiseman ja luonnon kuvaamiseen ei tarvita väriä. Hän osasi kertoa tarinoita, oli sitten kyse kuvien sarjasta tai yksittäisestä teoksesta. Kuusi pysyi aina kiinni realismissa ja pienimuotoisten aiheiden tulkinnoissa. Aikalaiskritiikki, kuten taidehistorioitsija Aune Lindström, näki kuitenkin teoksissa syvyyttä, runoutta ja sadunomaista mielikuvitusta.

Lähteet:
Anttonen, Erkki: Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää. Valtion taidemuseo 2006.
Lindström, Aune: Helmi Kuusi - nuori väriromantikko ja graafikko. Suomen taiteen vuosikirja 1945. WSOY 1946, 149-157.
Malme, Heikki: Helmi Kuusi - Taidegraafikko. Ateneumin taidemuseo 2003.